Äidin ja tyttären yhteistyö sujuu myös sairaalamaailmassa

Forssas aloitti Jorvin päivystyksessä sairaanhoitajana noin 15 vuotta sitten. Sitä ennen hän oli työskennellyt ensihoidossa, jossa edelleen ajoittain keikkailee. Työharjoittelun myötä hän päätyi Jorviin, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Nyt hän on ollut noin kolme vuotta apulaisosastohoitajana.  

Kaarlela sai jo lapsena tutustua ja nähdä läheltä akuuttityön vaativan maailman. Äidin lisäksi myös isä työskentelee akuuttityössä, pelastuslaitoksella paloesimiehenä. Lukion jälkeen Kaarlela piti välivuoden, miettien mitä hän haluaisi tehdä isona. Valinta oli lopulta selkeä.  

“En keksinyt muuta järkevää työtä. Ainoa mikä houkutti, oli sairaanhoitajaopinnot”, Kaarlela nauraa.  

 “Opiskeluiden aikana tiesin, että akuuttityö on juttuni. Tällä hetkellä opiskelen myös ensihoitajan pätevyyttä”, hän lisää. 

Huumorin avulla pärjää 

Forssas ja Kaarlela toteavat yhdestä suusta, että työssä parasta on työkaverit. Työn hektisyys, muuttuvat tilanteet ja vaihtelevat työpäivät ovat molempien mielestä myös työn suola. Haasteellisuutta lisäävät korkea potilasmäärä ja riittämättömyyden tunne.  

“Meillä on mahtava työhenki. Aina tietää, että työpäivästä selviää työkavereiden ansiosta. Hyvällä tavalla hullua työporukkaa”, Kaarlela toteaa virnistäen. 

“Työporukka on mieletön. Päivystykseen ajautuu samanhenkisiä työkavereita, joten mustaa huumoria viljellään runsaasti”, Forssas nauraa.  

Työssäjaksaminen puhuttaa ihmisiä paljon. Myös Forssas ja Kaarlela haluavat panostaa omaan työssäjaksamiseensa. Työhyvinvointia lisäävät sekä työtoverit että perhe. 

Molemmat myös kiittelevät työnantajaansa HUSia. Forssas ja Kaarlela toteavat, että työantajana HUS on luotettava, joustava ja monipuolinen.  

“Perhe on myös jaksamisen kannalta isossa roolissa. Perheenä tehdään paljon yhdessä. Meillä on myös koiria, jotka ovat voimavara”, Forssas kertoo.    

“Parhaimmat ystävät ovat töissä samassa työpaikassa, joiden kanssa vietetään aikaa myös vapaa-ajalla", Kaarlela sanoo.  

Vahvasta työtoveruudesta kertoo jotain myös se, että työtoverit viettävät vapaa-aikaa matkustellen. Työpaikalla sekä vapaa-ajalla viihdytään toisten seurassa. Hyvä työtoveruus on kantava voimavara.  

Yhteinen työtoveruus katkeaa 

Äidin ja tyttären monen vuoden työtoveruus katkeaa tänä keväänä, kun Forssas siirtyy HUSin sisällä Lohjan päivystykseen. Vapaa-ajalla yhteistyö tulee luonnollisesti säilymään ennallaan.  

Kaarlela toteaa, ettei heillä ole ollut vaikeuksia olla töissä työkavereina ja vapaa-ajalla äitinä sekä tyttärenä.  

“Alkuun ehkä työkavereilla oli vähän sopeutumisvaikeuksia. He eivät tienneet kuinka meihin voisi suhtautua, ennen kuin oppivat tuntemaan minut paremmin”, Kaarlela pohtii. 

“Äiti sanoi ennen kuin aloitin työt, että älä vaan ikinä sano minua töissä mammaksi”, hän lisää nauraen. 

Forssas toteaa hymyillen, että pelottavinta työtoveruudessa on ollut se, että tytär muistuttaa hyvin paljon häntä itseään.  

“Tyttären kanssa ei ole koskaan hermostuttanut tehdä töitä. Näen Lindassa itseäni.”  

Jos töissä kaksikolla on samanlaisuutta, niin urasuunnitelmien suhteen molemmat ovat eri linjoilla.  

“Urasuunnitelmia on aina. Nyt opiskelen ensihoitajaksi, joten katsotaan mitä tuleman pitää. Omalla työpaikalla on vielä monta työpistettä joissa en ole työskennellyt, joten niihin pitäisi myös päästä perehtymään”, Kaarlela paljastaa.  

“Tällä hetkellä olen tyytyväinen, että lähden takaisin rivityöntekijäksi. Minulla on sellainen olo, että voisi vähän rauhoittaa työtahtia. Mikään ei ole kuitenkaan poissuljettu. Katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan. Tärkeintä on, että itse jaksaa työssään hyvin”, Forssas pohtii. 

Tulevan kevään ja kesän suhteen äidin sekä tyttären suunnitelmat ovat avoinna. Ainakin suunnitelmiin mahtuvat mökkeily ja perheen keskinäinen aika.