Levinneen keuhkosyövän hoito
Pienisoluisen keuhkosyövän hoito perustuu solunsalpaajiin. Osalla potilaista tähän voidaan yhdistää myös sädehoitoa.
Ei-pienisoluisten keuhkosyöpien lääkehoito määräytyy syövän alatyypin, syövän molekyyligeneettisten tekijöiden, potilaan toimintakyvyn ja muiden sairauksien mukaan. Noin 70 prosentissa tapauksista ei-pienisoluinen keuhkosyöpä on paikallisesti edennyt tai levinnyt eikä siten sovellu leikkaushoitoon.
Diagnoosin mukaista soveltuvaa lääkehoitoa ja mahdollisesti myös sädehoitoa toteutetaan levinneen keuhkosyövän etenemistä hidastavana hoitona. Tupakointi heikentää solunsalpaajalääkityksen ja sädehoidon tehoa.
Keuhkosyövän lääkehoito
Solunsalpaajat ovat lääkkeitä, jotka estävät solujen jakaantumista ja vaikutusmekanismiltaan erilaisia solunsalpaajia voidaan annostella yhtäaikaisesti tehon lisäämiseksi. Solunsalpaajat vaikuttavat erityisesti nopeasti jakaantuviin soluihin kuten syöpäsoluihin. Ne vaikuttavat myös terveiden solujen jakaantumiseen ja kudosten uusiutumiseen, mistä johtuvat myös solunsalpaajien aiheuttamat haittavaikutukset. Mitä nopeammin uusiutuvasta kudoksesta on kyse (esim. hiukset, limakalvot, verta muodostava luuydin ja immuunipuolustuksen solut), sitä selvempiä ovat myös haittavaikutukset.
Immunologiset syöpälääkkeet ovat suonensisäisesti annettavia, elimistön puolustusjärjestelmään vaikuttavia lääkkeitä. Niiden tarkoitus on tehostaa puolustussolujen toimintaa ja paljastaa syöpäsolut puolustussolujen tunnistettavaksi. Kyseessä ei ole vain syöpäsoluihin kohdentuva lääkehoito, vaan vaikutuksia voi ilmetä myös muualla elimistössä haittavaikutuksina.
Osa keuhkosyöpäpotilaista hyötyy immunologisesta lääkehoidosta mahdollisesti pitkäkestoisenakin, mutta parantavaa hoito ei ole. Kaikki keuhkosyöpien alatyypit eivät kuitenkaan immunologisista lääkkeistä hyödy tai potilas ei sovellu hoitoon. Immunologista syöpälääkettä käytetään joko yksinään tai yhdistettynä solunsalpaajiin.
Pienellä osalla potilaista, noin 10–15 prosentilla, syöpä on kehittynyt tunnettuun geenivirheeseen eli mutaatioon liittyen, mikä mahdollistaa ns. kohdennetun lääkehoidon. Nämä mutaatiot ovat yleisempiä tupakoimattomien tai vain vähän tupakoineiden potilaiden keuhkosyövissä.
Levinnyttä keuhkosyöpää pysyvästi parantavia hoitoja ei nykyisin tunneta.