Kehityshäiriöt ja oppimisvaikeudet

Arvioimme ja tutkimme lapsia tarvittaessa Uuden lastensairaalan Päiväkeskus Vuoressa, jossa lapset käyvät huoltajineen sovitun jakson. Perusselvittelyt tehdään perusterveydenhuollossa, jossa myös aloitetaan varhainen tuki.  

Neurologisilla erityisvaikeuksilla tarkoitetaan jonkin kehityksen alueen tai alueiden vaikeuksia silloin, kun lapsen kehitys on muuten normaalia. Tavallisimpia erityisvaikeuksia ovat oppimisvaikeuksiksi luetut lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet (lukihäiriö) ja matematiikan oppimisvaikeudet.    

Kielellisten erityisvaikeuksien esiintyvyyden arvioidaan olevan jopa 7 prosenttia, jos lievätkin vaikeudet huomioidaan. Jos kolme vuotta täyttänyt lapsi ei pysty ilmaisemaan itseään sanallisesti, jos hänellä on huomattava kielellinen ymmärtämisvaikeus, jos kommunikoinnin vaikeudet haittaavat lapsen mahdollisuuksia osallistua arjen vuorovaikutustilanteisiin ja oppia uutta tai jos lapsi tarvitsee puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiokeinoja lähes kaikissa tilanteissa, kyseessä vaikea häiriö.   

Kun lapsella on vaikeuksia useammalla kehityksen osa-alueella siten, etteivät ne ole erotettavissa toisistaan, on kyseessä monimuotoinen kehityshäiriö. Lapsen toimintakyky saattaa olla alentunut ja suoriutuminen jää selvästi ikätasoa heikommaksi. Jos lapsella on suuria vaikeuksia ymmärtää ja oppia uusia asioita ja kognitiiviset taidot jäävät laaja-alaisesti erittäin heikoiksi, eikä tilannetta epäillä tilapäiseksi (esim. virikkeiden puutteesta tai psyykkisestä huonokuntoisuudesta johtuen), puhutaan kehitysvammaisuudesta. Tällaiset laajat kehityksen vaikeudet näkyvät arkisten toimintojen hallinnassa, oppimisvaikeuksina ja myös sosiaalisissa taidoissa.  

Laaja-alaisissa kehityksen vaikeuksissa tärkeintä kuntoutusta ovat lapsen kehitystasoon sopivat virikkeet ja riittävä tuki jokapäiväisissä tilanteissa, kuntouttava päivähoito ja sopiva koulumuoto. Suunnittelemme yksilöllisiä kuntoutuskeinoja silloin, kun jokin kehityksen poikkeama erityisesti estää lapsen osallistumista arjen toimintaan omaa kehitystasoaan vastaavasti (esimerkiksi kommunikoinnin, omatoimisuustaitojen, leikin tai oppimisen alueella).