Monikulttuurisuudesta keuhkosairauksien osaston vahvuus

Jorvin sairaalan keuhkosairauksien vuodeosastolla hoidetaan keuhkokuume-, keuhkoahtaumatauti-, astma- ja keuhkosyöpäpotilaita. Osaston työyhteisö on erittäin kansainvälinen. Yksikössä on 12 ulkomaalaista työntekijää kymmenestä maasta. Potilastyössä olevia hoitajia on yhteensä 28 henkilöä.

”Työyhteisömme monikulttuurisuus on rikkaus ja voimavara. Potilaita on tänä päivänä paljon eri kulttuureista, joten se palvelee myös heitä, että on eri kansallisuuksista hoitajia. Joskus meiltä on pyydetty hoitajaa tulkiksi HUSin eri yksikköönkin, koska sopivaa murretulkkia ei ole löytynyt”, osastonhoitaja Eeva-Liisa Ihander sanoo.

Hän kuvailee keuhkosairauksien yksikköä ennakkoluulottomana ja suvaitsevana. Vuosikymmenen aikana on luotu työkulttuuri, jossa kaikkia arvostetaan ja jokaisen työpanos on tärkeä. Työyhteisössä on myös yhteiset pelisäännöt, joita noudatetaan.

”Uudet työntekijät kokevat, että meille on ollut helppo tulla töihin. Lääkäreiden ja hoitajien yhteistyö on mutkatonta ja hierarkiaa ei ole.”

Kulttuurien tuntemus auttaa potilastyössä

Virolainen sairaanhoitaja Helen Raspel on työskennellyt Jorvin keuhkosairauksien osastolla 13 vuotta. Hän arvostaa sitä, että työntekijät ovat tasavertaisia ja työskentelevät yhtenä tiiminä. Toisia autetaan ja aina uskaltaa kysyä, jos on epävarma jostain.

”Olen viihtynyt heti alusta lähtien. Täällä on hyvä porukka ja minut otettiin tosi hyvin vastaan. Ehkä sen takia olen jäänyt tänne”, Helen pohtii.

Monet osaston ulkomaalaiset työntekijät ovat käyneet hoitajakoulutuksen Suomessa. Yksi heistä on Ghanasta kotoisin oleva sairaanhoitaja Mawiya Abdul-Salam. Hän työskenteli ensin Kaunialan sairaalassa kolme vuotta ja siirtyi sen jälkeen Jorvin yksikköön, sillä halusi syventää osaamistaan keuhkosairauksien puolella.

Mawiya näkee kansainvälisyyden hyödyttävän sekä työyhteisöä että potilaita. Potilaan kulttuurin tunteva työntekijä voi opettaa toisille työntekijöille, mitä asioita hoidossa tulisi huomioida ja miksi. Potilas voi esimerkiksi haluta vain mies- tai naishoitajan.

Hänelle mieleen on jäänyt erityisesti eräs potilas, jolla oli vakava koronatauti ja joka suhtautui hoitoon kielteisesti. Potilaan kielen ja kulttuurin tuntemus oli hoidon onnistumisessa tärkeää.

”Tulin vuoroon ja osasin hänen kielellään selittää asian. Hän oli heti hoitomyönteinen ja kaikki meni tosi hyvin loppujen lopuksi”, Mawiya muistelee.

Välillä tilanne voi toimia myös toisin päin. Potilas tai hänen omaisensa saattaa yllättyä, kun vastassa on kansainvälinen hoitaja. Keskustelemalla yhteistyö lähtee kuitenkin sujumaan.

”Minulla on aika paljon kokemusta siitä, että kun he näkevät sinut, suhtautuminen on vähän epäilevää, että okei ulkomaalaishoitaja. Sitten kun alan kommunikoimaan, ja he tietävät, että osaan hoitaa, kaikki epäily menee pois. He alkavat vitsailemaan ja luottaa.”

Yksilöllinen perehdytys tukee kansainvälisiä hoitajia

Keuhkosairauksien osastolla kaikille järjestetään yksilöllinen perehdytys. Työntekijöiden tukena on myös opetushoitaja. Ghanalainen lähihoitajaopiskelija Matilda Bonsu pitää uusien työntekijöiden perehdytystä erittäin tärkeänä. Hän tekee tällä hetkellä osastolla osa-aikatyötä, sillä on halunnut saada lisää kokemusta hoitoalalta.

”Koulusta oppii teorian ja työstä enemmän tekemällä asioita. Olen tykännyt olla täällä. Työilmapiiri on hyvä, esimiehet ovat mukavia ja kuuntelevat ja antavat mahdollisuuksia jokaiselle.”

HUS tarjoaa kansainvälisille työntekijöille suomen kielen kursseja ja lisäksi Sydän- ja keuhkokeskuksella on omaa kielityöpajatoimintaa. Osa henkilökunnasta on myös omatoimisesti hankkinut kielikoulutusta ja kehittänyt itsenäisesti kielitaitoaan. Matilda kertoo, että parhaiten kielitaito kasvaa kuitenkin työelämässä.

”Päivittäin tulee uusia asioita ja sanoja. Joka päivä suomen kieli kehittyy.”