Lapsen kaltoinkohteluepäilyn selvittäminen
Lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikkö selvittää lapsen kaltoinkohteluepäilyitä tilanteissa, joissa asiasta on tehty virka-apupyyntö.
Rikos- ja oikeusprosessi lapsiin kohdistuneissa kaltoinkohteluepäilyissä
Olemme koonneet tietoa rikos- ja oikeusprosessin eri vaiheista sekä lapsen edunvalvonnasta.
Kuka tahansa voi tehdä poliisille rikosilmoituksen epäillessään lapseen kohdistuneen kaltoinkohtelua. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvien viranomaisten on tehtävä lisäksi lastensuojeluilmoitus lapsiin kohdistuneissa rikosepäilyssä.
Kun poliisi on saanut tiedon rikosepäilystä, poliisi harkitsee, tuleeko asiassa aloittaa esitutkinta. Esitutkinta on toimitettava, jos on syytä epäillä, että rikos on tapahtunut. Kynnys esitutkinnan aloittamiseen on matala, mutta pelkkä ilmoitus väitetystä rikoksesta ei riitä, vaan epäilyn tulee olla perusteltu. On hyvä muistaa, että mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä useammin rikosepäilyihin liittyy väärinkäsityksiä ja aikuisten tulkintaa lapsen puheista tai käyttäytymisestä. Poliisi ei aseta ketään rikoksesta epäillyn asemaan kevein perustein.
Poliisi voi esiselvittelyn perusteella päättää, ettei asiassa ole syytä epäillä rikosta. Esitutkinta voidaan jättää toimittamatta tai lopettaa myös syyttäjän päätöksellä, mikäli esitutkintalaissa säädetyt edellytykset esitutkinnan rajoittamiselle ovat olemassa. Näin voidaan toimia esimerkiksi ns. perheen sisäisissä rikosepäilyissä, kun epäily koskee suhteellisen lievää tekoa ja lapsen ja perheen arvioidaan hyötyvän rikosprosessin sijaan muunlaisesta tuesta ja ohjauksesta.
Lapsiin kohdistuvissa rikosepäilyissä keskeisiä esitutkintatoimenpiteitä ovat tyypillisesti lapsen kuuleminen ja tarvittaessa lapsen somaattiset tutkimukset. Poliisi kuulee valtaosan lapsista itse, mutta poliisi voi myös pyytää lapsen kuulemiseen virka-apua Lasten ja nuorten oikeuspsykologian- ja oikeuspsykiatrian yksiköistä. Virka-apua voidaan pyytää esimerkiksi silloin, kun on tiedossa lapsen kehitystasoon tai erityispiirteisyyteen liittyviä seikkoja tai jos epäillystä tapahtumasta on kulunut pitkä aika tai on oletettavaa, että lapsen kertomukseen on päästy vaikuttamaan. Lapsi voidaan jättää kuulematta poikkeustapauksissa silloin, jos kuulemisella ei katsota saavutettavan mitään lisäarvoa, esimerkiksi jos lapsi on niin pieni, että luotettavan kertomuksen saaminen on epätodennäköistä. Tilanne arvioidaan aina tapauskohtaisesti.
Lapsen kertomus on usein keskeinen ja jopa ainoa näyttö häneen kohdistuneessa rikosepäilyssä. Lasta kuullaan yleensä 1–3 kertaa. Alle 15-vuotiaan lapsen kuuleminen tallennetaan yleensä aina ääni- ja kuvatallenteelle, jolloin sitä voidaan käyttää tarvittaessa todisteena oikeudenkäynnissä. Lapsen kuulemisen ohella poliisi voi kuulustella myös rikoksesta epäiltyä, mahdollisia todistajia sekä tehdä muita tutkintatoimia asiassa.
Esitutkinnan lopuksi poliisi kokoaa esitutkintapöytäkirjan, joka toimitetaan syyttäjälle. Syyttäjä arvioi jokaisen rikoksesta epäillyn henkilön ja jokaisen tutkitun teon osalta erikseen, onko riittävästi näyttöä eli todisteita siitä, että rikos on tehty. Syyte nostetaan silloin, kun rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi on olemassa todennäköisiä syitä. Jos näyttöä ei ole riittävästi, syyttäjä päättää olla nostamatta syytteen eli tekee syyttämättäjättämispäätöksen.
Jos syyttäjä päättää nostaa syytteen, rikosasia käsitellään käräjäoikeudessa. Lapsen ei tarvitse tulla oikeudenkäyntiin paikalle henkilökohtaisesti silloin, kun hän on oikeudenkäynnin aikana alle 15-vuotias ja kuuleminen on tallennettu ääni- ja kuvatallenteelle esitutkinnassa. Käräjäoikeus päättää tuomiossaan, onko syytetty syyllistynyt asiassa rikokseen, sekä määrää rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta. Tuomioistuin saattaa myös hylätä syytteen esimerkiksi silloin, jos näyttö ei riitä tuomitsemiseen. Käräjäoikeuden tuomiosta voi valittaa hovioikeuteen.
Jos lapseen kohdistuvassa rikoksessa epäiltynä on toinen vanhempi tai perhepiiriin kuuluva henkilö, huoltaja ei voi edustaa lasta. Tällöin lapselle määrätään edunvalvojan sijainen. Viranomaiset huolehtivat edunvalvojan hankkimisesta. Edunvalvojan tehtävänä on huolehtia, että asia etenee lapsen edun mukaisesti. Lapsella on oikeus myös oikeudenkäyntiavustajaan. Käytännössä lapselle määrätty edunvalvoja toimii usein myös oikeudenkäyntiavustajana. Oikeudenkäyntiavustajan tehtävänä on huolehtia, että kuultaessa lasta esitutkinnassa selvitetään rikosasian kannalta kaikki olennaiset seikat. Oikeudenkäyntiavustaja esittää rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimukset, avustaa lasta esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä ja huolehtii asian rikosoikeudellisesta hoitamisesta kokonaisuudessaan.
Yksi keskeinen lapsia ja perheitä kuormittava seikka on tutkinta- ja oikeusprosessiin kuluva pitkä aika. Omaa oikeuskäsitystä voi koetella myös se, jos esitutkintaa ei aloiteta, syytettä ei nosteta tai epäilyä ei tuomita. Lapsen kannalta rikos- ja oikeusprosessin lopputulosta olennaisempaa on se, että lapselle tärkeät ihmiset tukevat ja kuuntelevat häntä, ja lapsi voi jatkaa elämäänsä mahdollisimman normaalisti. Joissain tapauksissa lapsi ja vanhemmat voivat tarvita myös ammattilaisten apua ja tukea. Tällöin esimerkiksi Rikosuhripäivystyksen kautta on saatavilla tietoa ja tukea asian käsittelyn kaikkiin vaiheisiin.
Tutkimusjakso Lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikössä
Lasten ja nuorten oikeuspsykologisessa yksikössä toimimme ainoastaan poliisin tekemien virka-apupyyntöjen pohjalta.
Yksikössämme tutkitaan pahoinpitely- ja seksuaalirikoksia, joiden epäillään kohdistuneen lapseen tai nuoreen. Tutkimukset ovat osa esitutkintaa ja ne tehdään poliisin, syyttäjän tai tuomioistuimen virka-apupyynnön perusteella. Toimintaamme ohjaa Laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä. Palvelemme HUSin sairaanhoitopiirin aluetta sekä erityisvastuualueita (Kymsote, Eksote ja Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä).
Annamme myös puhelimitse neuvontaa ja ohjausta viranomaisille lapsiin tai nuoriin kohdistuneista kaltoinkohteluepäilyistä. Tarjoamme koulutusta ja konsultaatiota sidosryhmillemme (mm. poliisi, syyttäjälaitos, sosiaali- ja terveydenhuolto, varhaiskasvatus ja oppilashuolto).
Tutkimuksemme toteutetaan yhteistyössä poliisin ja lastensuojelun kanssa. Tutkimustemme sisältö vaihtelee tapauskohtaisesti ja tarvittavat toimet arvioidaan aina tilanteen mukaan. Työryhmäämme kuuluu lastenpsykiatri, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä.
Työskentelymme aikana arvioimme epäilyn todennäköisyyttä ja sitä, selittyykö rikosepäilyn herääminen jollain muulla tapaa. Tämän vuoksi keräämme taustatietoja lapsen ja perheen tilanteesta sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä lastensuojelusta. Toimintamme ohjenuorana on lapsen etu, kaikkien tutkinnan osapuolten oikeusturvasta huolehtiminen sekä näyttöön perustuvat käytänteet.
Lapsen oikeuspsykologisen haastattelun tekee psykologi. Haastattelutilanteessa psykologi on kahdestaan lapsen kanssa poliisin seuratessa haastattelua taustahuoneessa. Haastattelu tallennetaan. Tavoitteena on saada lapsen oma, luotettava kertomus epäillyistä tapahtumista. Haastatteluja on yleensä 1-3. Haastattelut tehdään pääsääntöisesti yksikön tiloissa. Joskus lasta haastatellaan lapsen koulussa tai päiväkodissa, mikäli sen arvioidaan olevan lapsen edun mukaista.
Sosiaalityöntekijämme tapaavat tarvittaessa lapsen huoltajia tai muuta saattajaa. Tarvittaessa järjestämme huoltajille myös palautetapaamisen. Tutkimusjakson johtopäätöksistä sekä lapsen ja perheen tarvitsemasta jatkotuesta keskustellaan aina myös lastensuojelun työntekijöiden kanssa. Lapsi ja perhe voivat tarvita tukea myös niissä tilanteissa, kun epäily rikoksesta ei saa vahvistusta.
Yksikkömme lääkärillä on mahdollisuus tehdä lähete jatkohoitoon. Mahdolliset somaattiset tutkimukset lapselle tehdään poliisin virka-apupyynnöstä erikseen sairaalassa. Lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikössä tehdystä tutkimusjaksosta ei jää lapsen sairauskertomukseen muita merkintöjä kuin maininta, että lapsesta on tehty lähete yksikköön.
Pyydettäessä laadimme poliisille tai syyttäjälle asiantuntijalausunnon tutkimustemme tuloksista. Kaikki yksikössä kerätty aineisto on esitutkintamateriaalia ja sen julkisuudesta päättää poliisi. Tiedon esitutkinnan ratkaisusta antaa poliisi.
Lääkärintarkastus lapsen kaltoinkohteluepäilyissä
Lääkäri tekee tarvittaessa poliisin pyynnöstä osana esitutkintaa tutkimukset mahdollisten fyysisten vammojen toteamiseksi.
Pääsääntöisesti kaltoinkohteluepäilyyn liittyvät tutkimukset tehdään erikoissairaanhoidossa. Poliisi ja terveydenhuoltoviranomaiset arvioivat, kuinka kiireellisesti lääkärintarkastus tulee tehdä. Yleensä tarkastus on tehtävä mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen. Tutkimus pyritään tekemään virka-aikana aina, kun se on mahdollista.
Virka-ajan ulkopuolella tehtävää tarkastusta tarvitaan silloin, kun vammat vaativat nopeaa lääkärin arviota tai hoitoa, esimerkiksi jos on tapahtunut raiskaus tai jos on oletettavaa, että tekijän DNA:ta on löydettävissä uhrista. Näissä tilanteissa lapsen/nuoren tulisi tulla tutkimukseen peseytymättä ja tapahtuman aikana päällä olleet vaatteet tulisi ottaa mukaan paperipussissa. Pienten lasten kohdalla tällaiset tilanteet ovat harvinaisia.
Lapsen tutkiminen aloitetaan tavallisella lääkärintarkastuksella, jossa mm. kuunnellaan sydäntä ja keuhkoja, kokeillaan vatsaa ja katsotaan suuhun. Lapsi tarkastetaan "päästä varpaisiin", jotta mitään tärkeää ei jää havaitsematta. Pienen lapsen sukuelinten tutkiminen eroaa nuoren tai aikuisen gynekologisesta tutkimuksesta siten, että ulkoinen tarkastus on lapsilla tavallisesti riittävä. Gynekologista sisätutkimusta tarvitaan pienten lasten kohdalla harvoin. Tutkimuksessa pyritään luomaan lapselle mahdollisimman turvallinen ja rauhallinen olo. Tutkimusta ei tehdä väkisin.
On tärkeää, että lapsen mahdolliset vammat tutkitaan ja kirjataan ylös tarkasti. Tutkimuksen yhteydessä voidaan ottaa valokuvia, joskus myös verinäytteitä, virtsanäyte ja muita tarvittavia näytteitä. Joskus tutkimus ja sen aikana käyty keskustelu nauhoitetaan. Lääkäri laatii tekemästään tutkimuksesta lausunnon poliisille.