Lapsen kaltoinkohtelu
Lasten ja nuorten kaltoinkohtelu on suuria tunteita herättävä aihe, jonka kohtaaminen tai josta paikkansapitävän tiedon löytäminen voi olla vaikeaa. Olemme koonneet tieteelliseen tutkimukseen sekä aiheen parissa työskentelevien kokemukseen perustuvaa tietoa lasten kaltoinkohtelusta: fyysisestä väkivallasta, laiminlyönnistä ja henkisestä väkivallasta sekä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sisältö soveltuu sekä ammattilaisille että vanhemmille.
Tältä sivustolta löydät tietoa siitä, millaista lapsiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua Suomessa esiintyy.
Suomessa vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa noin 13 prosenttia tytöistä ja kahdeksan prosenttia pojista raportoi kokeneensa fyysistä väkivaltaa vanhempien tai muun huoltapitävän aikuisen (kuten esim. isä- tai äitipuoli, adoptiovanhemmat, sijaisperheen vanhemmat, lastensuojelulaitoksen ohjaajat) taholta.
Suomen rikoslain 21. luvun mukaan pahoinpitely on määritelty ruumiillisen väkivallan tekemiseksi tai tällaista väkivaltaa tekemättä toisen terveyden vahingoittamiseksi, toiselle kivun aiheuttamiseksi tai toisen saattamiseksi tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan. Lapsen pahoinpitely voidaan määritellä vanhempien tai muiden aikuisten teoiksi ja laiminlyönneiksi, jotka aiheuttavat lapselle vahinkoa. Myös kuritusväkivalta ja kasvatuksellinen väkivalta ovat lapsen pahoinpitelyä.
Lapsen pahoinpitelyä voi olla monenlaista, kuten esimerkiksi tukistaminen, kädellä tai esineellä lyöminen, piiskaaminen ja kuristaminen. Laiminlyöntiä voi olla esimerkiksi piittaamattomuus lapsen turvallisuudesta tai se, ettei lapsen hygieniasta huolehdita. Lapsen pahoinpitely on rikos ja siitä täytyy aina tehdä lastensuojeluilmoitus. Kaikista paitsi lievistä pahoinpitelyepäilyistä on tehtävä myös rikosilmoitus. Myös pahoinpitelyn yritys on rangaistava teko.
Lasten pahoinpitely ei ole yleistynyt eikä muuttunut vakavammaksi
Lasten pahoinpitelytapauksia nostetaan esille mediassa, mikä voi johtaa käsitykseen siitä, että pahoinpitely olisi yleistynyt aiempaan verrattuna. Poliisille tulevien ilmoitusten määrä on lisääntynyt viime vuosina, mikä liittyy pitkälti siihen, että pahoinpitelyyn reagoidaan nykyään aiempaa herkemmin. Osa ilmoituksista on myös niin sanottuja vääriä hälytyksiä. Toisin sanoen, vaikkei pahoinpitelytapausten määrä ole lisääntynyt, aiempaa suurempi osuus niistä tulee viranomaisten tietoon.
Suomessa tehtyjen kattavien tutkimusten mukaan lasten pahoinpitely ei ole määrällisesti lisääntynyt, vaan päinvastoin vähentynyt. Tämä on linjassa sen kanssa, että suomalaisten asenteet kuritusväkivaltaa kohtaan ovat tiukentuneet. Esimerkiksi tukistamista ei enää mielletä harmittomaksi ojentamiseksi, vaan väkivallaksi.
Vuosien 1988, 2008, 2013 ja 2019 kattavien tutkimusten perusteella voidaan todeta, että kuritusväkivalta on vähentynyt merkittävästi jokaisen tutkimusajankohdan välillä sekä tyttöjen että poikien osalta. Tytöt raportoivat lievää väkivaltaa hieman poikia enemmän. Tavallisimmin raportoidaan tönimistä, ravistelua ja avokämmenellä lyömistä. Lapsiin kohdistuva vakava väkivalta (esimerkiksi potkiminen, esineellä lyöminen, aseen käyttäminen) on kaikissa muodoissaan harvinaista, sitä raportoi noin kolme prosenttia vastaajista. Vakavan väkivallan yleisyydessä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta tutkimusajankohtien välillä.
Suomessa vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa noin kolme prosenttia tytöistä ja neljä prosenttia pojista raportoi kokeneensa fyysistä laiminlyöntiä vanhempien tai muun huoltapitävän aikuisen (kuten esim. isä- tai äitipuoli, adoptiovanhemmat, sijaisperheen vanhemmat, lastensuojelulaitoksen ohjaajat) taholta.
Fyysisellä laiminlyönnillä viitattiin tutkimuksessa ilman ruokaa tai juomaa, puhtaita vaatteita tai puhdasta, lämmintä asuinpaikkaa jättämiseen. Perustarpeiden laiminlyönti voi olla myös esimerkiksi terveydenhoito-ohjeiden noudattamatta jättämistä, asianmukaiseen terveydenhoitoon hakeutumisen laiminlyöntiä, lapsen huonoa hygieniaa tai emotionaalisten tarpeiden laiminlyöntiä. Myös piittaamattomuus lapsen suojelun ja turvan takaamisesta eli esimerkiksi piittaamattomuus lapsen altistumisesta huumeille ja ympäristön vaaroille tai koulunkäynnin epääminen ovat lapsen perustarpeiden laiminlyöntiä.
Henkistä väkivaltaa vanhempien tai muun huoltapitävän aikuisen taholta ilmoitti samassa tutkimuksessa kokeneensa noin 36 prosenttia tytöistä ja noin 18 prosenttia pojista. Henkiseksi väkivallaksi katsottiin tutkimuksessa lapsen haukkuminen, loukkaaminen, nöyryyttäminen ja uhkaaminen sekä lapsen saaminen tuntemaan itsensä ei-toivotuksi. Henkistä väkivaltaa ovat myös esimerkiksi murjottaminen, esineiden heittely ja lyömisellä uhkaaminen. Henkinen väkivalta vaikuttaa haitallisesti lapsen psyykkiseen ja tunne-elämän kehitykseen.
Lapsen laiminlyönti ja henkinen väkivalta vaarantavat lapsen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen, ja epäilyn herätessä tilanteesta on tehtävä lastensuojeluilmoitus. Epäselvissä tilanteissa voi konsultoida lastensuojelua ja tarvittaessa poliisia.
Suomessa vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa noin kuusi prosenttia tytöistä ja kaksi prosenttia pojista raportoi, että heillä on seksuaalikokemuksia (esim. hyväilyä, sukupuolielinten näyttämistä tai koskettelua tai yhdyntää) aikuisten kanssa. Kokemuksista perheen sisäisestä hyväksikäytöstä raportoi noin yksi tuhannesta lapsesta.
Suomen rikoslain 20. luvun mukaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on määritelty seksuaalisiksi teoiksi, jotka kohdistuvat alle 16-vuotiaaseen (joissakin tapauksissa, esim. kehitysvammaiset, alle 18-vuotiaat) lapseen tai nuoreen ja ovat omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä. Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä voi olla monenlaista ja se voi sisältää hyvin erilaisia seksuaalisia tekoja tai ehdotteluja.
Seksuaalisia tekoja voivat olla esimerkiksi sukupuolielinten koskettelu, yhdyntä tai pornofilmien näyttäminen lapselle tai nuorelle. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön määritelmä ei siis edellytä fyysistä kontaktia lapseen. Hyväksikäyttö voi tapahtua myös muun muassa internetin tai kännyköiden välityksellä (esim. seksuaalinen houkuttelu internetissä) tai lasta voidaan esimerkiksi hyödyntää pornografisissa julkaisuissa. Myös seksipalveluiden ostaminen alaikäiseltä sekä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritys ovat rangaistavia.
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole yleistynyt eikä muuttunut vakavammaksi
Mediassa käsitellään varsin usein lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja sitä kautta voi muodostua käsitys, että seksuaalinen hyväksikäyttö olisi yleistynyt aiempaan verrattuna. Poliisille tulevien ilmoitusten määrä on lisääntynyt viime vuosina. Osa näistä on niin sanottuja vääriä hälytyksiä ja on mahdollista, että ilmoituksia tehdään enemmän siksi, että hyväksikäyttöön reagoidaan aiempaa herkemmin. Toisin sanoin, aiempaa suurempi osuus hyväksikäyttötapauksista tulee viranomaisten tietoon. Suomessa tehtyjen kattavien tutkimusten mukaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole määrällisesti yleistynyt.
Vuosina 1988, 2008, 2013 ja 2019 tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan todeta, että seksuaalisen hyväksikäytön yleisyys on laskenut sekä tytöillä että pojilla merkittävästi viime vuosikymmeninä. Kahden viimeisimmän tutkimuskerran välillä hyväksikäytön yleisyys on pysynyt likimain samana. Hyväksikäytön vakavuus on kyseisten tutkimusten mukaan lieventynyt ja painopiste on siirtynyt fyysistä kontaktia sisältävistä kokemuksista enemmän ehdotuksiksi. Kaikissa tutkimuksissa valtaosa seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneista oli yli 14-vuotiaita. Alle kouluikäiseen lapseen kohdistuneet sekä perheen sisäiset hyväksikäyttötapaukset olivat varsin harvinaisia. Tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella vain pienessä osassa lasten hyväksikäyttötapauksista tekijänä on nainen.
Vuonna 2011 julkaistussa suomalaisessa retrospektiivisessä tutkimuksessa havaittiin seksuaalisen hyväksikäytön jopa hieman vähentyneen. Kyseisessä tutkimuksessa aikuisista noin 2–9 prosenttia naisista ja noin 1–4 prosenttia miehistä kertoivat kokeneensa seksuaalista hyväksikäyttöä lapsuudessaan. Nuoremmat ikäluokat kertoivat kokeneensa vähemmän sekä seksuaalista hyväksikäyttöä että siihen yhteydessä olevia riskitekijöitä, kuten muita kaltoinkohtelun muotoja.
Internetissä tapahtuvan hyväksikäytön esiintyvyydestä ei ole luotettavaa tietoa
Suomessa vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan lähes puolet anonyymiin internetkyselyyn vastanneista alle 16-vuotiaista tytöistä oli vastaanottanut seksuaalisesti häiritseviä viestejä, kuvia tai videoita henkilöiltä, jotka olivat heidän arvionsa mukaan selvästi heitä vanhempia. Tutkimuksen otos ei kuitenkaan ole edustava, mikä on saattanut vääristää tuloksia. Suomalaiset lapset ja erityisesti nuoret käyttävät varsin paljon aikaa internetissä. Heidän on kuitenkin havaittu olevan melko hyvin tietoisia netin riskeistä ja omaavan turvataitoja. Kouluikäisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä netissä tai puhelimessa tapahtuu viimeisimmän kouluterveyskyselyn mukaan merkittävissä määrin myös ikätovereiden taholta.
Internetissä tapahtuvaa hyväksikäyttöä voi olla esimerkiksi:
- Lapsen houkuttelu seksuaaliseen kontaktiin (grooming) ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö internetin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
- Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan alle 18-vuotiasta esittävän kuvamateriaalin valmistaminen, hallussapito ja levittäminen.
- Lapsia esittävistä seksuaalissävyisistä kuvista tai lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä kiinnostuneiden sosiaalinen verkostoituminen (yhteisöt, foorumit).